tiistai 30. heinäkuuta 2013

Home sweet home!

Kotona jälleen! Sitä on tullut nyt heinäkuussa reissattua oikein urakalla. On oltu talonvahtina Lohjalla toista viikkoa, käyty asuntoautoilemassa, pitkästä aikaa eläinlääkärissä ja sitten lähdin taas viikonlopuksi Lohjalle. Jäin sinne mummun ja papan hoiviin, kun toiset kävivät Mikkelissä. Kävin mummun ja papan kanssa vähän lenkkeilemässä, kirpputorilla ja vanhusten luona vierailemassa hoivakoti SyysViirussa.

Asuntoautoreissulla ensimmäinen pysähdyspaikka oli Kasvihuoneilmiö. Se on tuossa ihan lähellä ja siellä tulee useasti poikettua (tänä kesänä taidettu pysähtyä siellä vähän turhankin usein), varsinkin näin kesäaikaan. Se on siitä mukava paikka, että me karvaisetkin kaverit olemme tervetulleita sisätiloihin. Tosin minua ei ole koskaan viety sinne huonekalujen puolelle, ettei tule kovin suurta laskua emännälle mukaan rikkimenneistä tavaroista. Siellä kun on niin paljon sitä tavaraa, että saa olla tarkkana, kun kulkee. Nyt kävin vaan moikkaamassa Kanikonttorin kaverit ja sitten siirryttiin autolle odottamaan muita. Samalla tarkkailin kyllä sieltä korkealta asuntoauton ikkunnasta ulkomaalaista seuruetta, joka piti piknikkiä parkkipaikalla. Mutta niillä oli vähän liian hienoja eväitä minun makuuni...

Apukuski Kasvihuoneilmiön pihalla

Toi asuntoautoilu on mulle ihan uusi juttu. Emäntä pelkäsi, että mahtaakohan tulla yhtä kova meteli kuin pyöräilystä. Ei tullut, mä nukuin sohvalla ja katselin vähän maisemia. Vaikka olihan se aluksi outoa, kun ne kaapitkin nitisi ja natisi alun hiekkatiepätkällä. Muutenkin olen käynyt hengailemassa asuntoautossa, kun se on tossa pihalla parkissa (aika hyvä päiväunien ottopaikka nähkääs).

Kasvihuoneilmiön Kanikonttorin asukkeja


Ja polkupyöräilyssäkin on tapahtunut edistystä! Tänään käytiin jo tiellä asti ilman suurempia mekkaloita ja turvavyökin on vihdoin päässyt testiin.

Tässä sitä mennään!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Hei heinäkuu!

Erittäin helteinen viime viikko vietettiin Lohjalla talonvahteina, hyvin tuli taloa vahdittua, kun ei paljoa sisätiloista kärsinyt poistua. Yli 30 astetta näytti mittari parhaimmillaan, huh! Viikonloppu olikin jo onneksi hiukan viileämpi ja virtaa tuntui rittävän, kun oli viikon laiskotellut. Viikonloppuna pihaan ilmestyi myös jotain puolalaisia miehiä, jotka olivat halukkaita ostamaan vanhoja koneita. He puhuivat vaan englantia, joten isi soitti tytöt tulkkaamaan. Yksi niistä sitten sanoi Sofialla englanniksi, että "kiva koira, onko se kovin vihainen, minä vähän pelkään". Sofia vakuutti, että kiltti olen, mutta pysyttelin sitten Sofian pyynnöstä vähän kauempana, ettei sedän tarvitse pelätä.


Tänään käytiin katsastamassa millainen uimapaikka löytyisi Iso-Valkeelta. Vähän hankala ranta, kun oli sellainen "askelma"/korkea pudotus järveen ja siinä oli heti tosi syvää.  Ei houkutellut lähteä uimaan, kun en päässyt kahlaamaan... Mutta oli kivaa möyriä märkänä hiekassa ja juosta leveillä poluilla. Sofia onnistui telomaan selkänsä minua nostaessaan, eikä tahdo päästä kunnolla liikkumaan. Eipähän tarvitse pelätä, että se keksisi huomiseksi jotain pölhöä urheilua, kuten vaikkapa uinti tai pyöräily.